Oli talvinen päivä. Begger löhöili viime kesänä ostetun sohvan edessä katselemassa simsoneita uudella laajakuva telkkarillaan. Kun tuli mainokatko, hän lähti juosten kohti talon  toisessa päässä sijaitsevaa jääkaappi-pakastin yhdistelmää.
    Begger kiskaisi oven auki ja metsästi silmillään kaljapulloja, muttei löytänyt yhtäkään. Kaapissa näkyi vain viikonvanha juusto ja eilen ostettu jugurtti.
    Begger oli masentunut, hän paiskasi jääkaapin oven kiinni, heitti ulkovaaatteet päälle ja lähti metsästämään Urho-kaljaa kilometrin päässä sijaitsevalle supermarkettiin.
    Ulkona oli hyytävän kylmä, kylmyys lävisti Beggerin paksun untuvatakinkin. Mutta kaljaa oli saatava!
    Begger tallusteli metsän vieressä sijaitsevalla pienellä tienpietareella, joka oli oikeasti autotie mutta siellä ei kulkenut autoja, koska viime vuonna rakennettu moottoritie syrjäytti sen. Tiellä kasvoi ruohonkorsia keskellä tietä, mutta nyt jää peitti ne.
    Kun Begger oli päässyt pois metsätieltä, hänen silmiensä eteen aukeni suuri kaupunki: joka puolella oli välkkyviä valoja ja tappelevia juoppoja.
    Begger lähti kohti supermarkettia, sen iso tunnuslogo loisti jo yli lumikasojen. Hän lähti kiertämään niitä. Hän näki jo supermarketin etuoven. Hän kiihdytti vauhtiaan, mutta kun hän oli parin metrin päässä, ovet sulkeutuivat. Begger katsoi ensin ovea ja sitten koitti oliko se kiinni taas katsoi ovea ja hyökkäsi sitä kohti kiroten ja hakaten. Lopulta hän vaipui hiljalleen maahan.
    "Tämä ei jää tähän", Begger karjui. Hän lähti juoksemaan suoraan eteenpäin, kunnes näki ison supermarketin.
    Hän lähti juoksemaan sitä kohti, lopulta hän syöksyi sisään. Begger luuli olleensa taivaassa, sillä supermarketissa ei tuntunut muuta olevankaan kuin kaljaa. Hän lähti urhoollisena etsimään Urho-kaljaa. Lopulta hän näki sen neljä rivisen hyllykön korkeimmalla tasolla. Hän ei yltänyt sinne millään, joten hän otti toiselta hyllytasolta ison, 8 litran shampanjapullon ja nousi sen päälle kurkottaakseen kohti urhoa.
    Lopulta Begger onnistui saamaan Urhon. Hän laittoi ison shampanjapullon takaisin paikoilleen ja lähti kohti kassaa, jossa seisoi noin kolmekymppinen nainen tupakka suussaan. Begger laittoi Urho-kaljansa liukuhihnalle. Myyjä otti pullom, katsoi sitä vähän aikaa, ja sitten sanoi viisi. Begger antoi naiselle 10 euron setelin ja lähti juoksemaan pois, kunnes ovet sulkeutuivat. Begger kääntyi hiljaa katsomaan myyjää, joka viittasi Beggeriä tulemaan luokseen.
    Begger lähti hiljalleen tallustelemaan kohti myyjää. Kunnes hän oli naisen vieressä, hän kysyi: "mitä nyt?" nainen ojensi 5 euron setelin, jonka Begger oli vahingossa unohtanut myyjälle. Begger otti setelin ja sanoi:"kiitos." Myyjän naamalle vilahti pienoinen hymy. Begger hymyili takaisin ja lähti pois kaupasta.
    Ulkona Begger oli jäätyä siihen paikaan. Hän laittoi kaljan untuvatakkinsa sisällä sijaitsevaan taskuun ja lähti kävelemään kohti kotia.
    Matka sujui leppoisasti juosten, joten ei kestänyt kauaakaan kun hän oli jo kotonaan.
    Kotona Begger juoksi ensin keittiöön aukaisemaan Urho-kaljansa ja heti sen jälkeen hän heittäyti makuuhuoneen sohvalle katsomaan simpsoneita. Begger näki vain 5 minuuttia lopusta ja siinä ajassa Begger olikin jo juonut Urhonsa
    Kun Simpsonit loppuivat, tuli ilmoitus, että alkaa uusi jakso. Begger nousi pystyyn ja huusi:"Perkele!"